Vaihtovirtapiirissä kuormalle syötetään virtalähteestä kahdenlaista sähkötehoa: pätötehoa ja loistehoa. Kun kuorma on resistiivinen kuorma, kulutettu teho on pätötehoa, kun taas kun kuorma on kapasitiivinen tai induktiivinen kuorma, kulutettu teho on loistehoa. Pätöteho, jännite ja virta samassa vaiheessa (vaihtovirtateho on pätötehon ja loistehon välinen erotus), on induktiivista loistehoa, kun jännite ylittää virran; kun virta ylittää jännitteen, on kyseessä kapasitiivinen loisteho.

Pätöteho on sähkötehoa, jota tarvitaan sähkölaitteiden normaalin toiminnan ylläpitämiseen eli sähköenergian muuntamiseen muiksi energiamuodoiksi (mekaaninen energia, valoenergia, lämpö). Esimerkiksi: 5,5 kilowattia sähkömoottorissa muunnetaan 5,5 kilowattia sähköenergiaa mekaaniseksi energiaksi, joka käyttää pumppua veden pumppaamiseen tai puimakoneen puintiin; erilaiset valaistuslaitteet muunnetaan valoenergiaksi ihmisten asumista ja työskentelyä varten.

Loisteho on abstraktimpi käsite; se on sähkötehoa, jota käytetään sähkö- ja magneettikenttien vaihtoon piirissä sekä sähkölaitteiden magneettikentän luomiseen ja ylläpitämiseen. Se ei toimi ulkoisesti, vaan se muuttuu muiksi energiamuodoiksi. Mikä tahansa sähkömagneettisella kelalla varustettu sähkölaite kuluttaa loistehoa magneettikentän luomiseen. Esimerkiksi 40 watin loistelamppu tarvitsee yli 40 wattia aktiivista tehoa (myös liitäntälaitteen on kulutettava osa aktiivisesta tehosta) valon lähettämiseen, mutta liitäntälaitteen kela tarvitsee myös noin 80 watin loistetehoa vaihtuvan magneettikentän luomiseen. Koska se ei tee ulkoista työtä, sitä kutsutaan vain "loistehona".